"En ole yhtä tyhmä kuin (miljoonat) muut (jotka ovat kuolleet huumeisiin)"
"Tiedän, mitä teen."
"Me käytetään niitä valvotusti."
"Sitä päivää et tule näkemään, että en enää käytä huumeita."
Väittely veljeni kanssa oli täysin turhaa. Hänellä oli vasta-argumentti joka aiheeseen. Vasta-argumentit eivät kuitenkaan pelastaneet häntä huumeiden aiheuttamalta kuolemalta. Enkä onnistunut minäkään, eikä kukaan muukaan pelastaa. Huumeet koukuttavat. Ne antavat tunteen kaikkivoipaisuudesta. Niillä lääkitään masennusta, paniikkihäiriötä, pahaa oloa, mutta loppujen lopuksi ne vain pahentavat oireita. Veljeni ei välillä pystynyt pahentuneen paniikkihäiriön vuoksi edes poistua enää kotoaan.
Mikael Jungnerin muutama päivä sitten kirjoittama artikkeli sai minut kirjoittamaan tämän (https://demokraatti.fi/mikael-jungner-visioi-suomesta-kannabis-bisneksen-suurvaltaa-mielenkiintoinen-mahdollisuus/). Kannabista voisi hänen mielestään käyttää vaikka leivoksiin.
Artikkelissa mainitut Kannabiksen laillistumisen tuomat verohyödyt menisivät samallalailla kasvaneiden terveydenhuoltopalveluiden kustannuksiin kuin on käynyt viinankin kanssa. Kannabis lisää mm. paniikkihäiriötä ja psykoosin riskiä ja saattaa aiheuttaa hallusinaatioita jne. (https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/pikatieto/kannabis).
Kuinkahan moni tietää, että kannabis varastoituu elimistön rasvaan ja voi jonkin lääkkeen tai toisen huumeen yhteisvaikutuksen seurauksena aiheuttaa kuoleman. Näin kävi veljelleni. Niin kannabis ei yksinään tapa, mutta...
